Kylmä

No niin, nyt olemme täällä kotona kaksin ja minua palelee. Liisi on kipeä, sisällä ei ole puita ja minä en USKALLA lähteä hakemaan niitä saunan takaa. Poltin konttorin, siis makuuhuoneen uunissa ne mitä löysin. 19 astetta. Mitä mittari näyttää aamulla?

Minun on niin paljon reipastuttava kyetäkseni asumaan täällä. Olen pelännyt suorastaan hallitsemattomasti, mutta toistaiseksi päässyt sen yli. En siltikään nauti yksinäisistä illoista täällä, en esimerkiksi mene pimeällä ulos ja muutenkin vietän illat täällä makuuhuoneessa. Siksi me kai palelemme nyt, ja minä napisen mielessäni, että miehen olisi pitänyt hakea puita valmiiksi. Voi miksi, miksi, miten, milloin minä reipastun?

Lapsemme täyttää kohta vuoden. Ihan käsittämätöntä. Palaan ajatuksissani vuoden takaisiin tapahtumiin, välillä itken, närkästyn yhä ajattelemattoman sairaanhoitajan kommenteista. Minulle on luvattu "pällikäynti" synnytysosastolla sitten kun olen uudestaan menossa synnyttämään. Luulen, että joudun pyytämään ensimmäistä käyntiä jo siinä vaiheessa, kun alamme suunnitella toista raskautta.

Kirjoittaminen tänne blogiin on jäänyt sen vuoksi, että meillä on täällä kotona tosi paljon tekemistä. Ehkä jatkan huomenna, jos emme ole paleltuneet tänne.