Lentohiekkaa

Pihamme on edelleen savivelliä. Nyt koko koivukuja on pois käytöstä, sillä jalka uppoaa eikä nouse pois lentohiekasta. Kannan painavaa ja talvivaatteissaan liukasta lasta pimeässä tien reunaa pitkin. Liian pitkän matkan mielestäni - murrr, lunta!

Saunassa

Meillä on pihasauna. Se ei ole ihan rannassa, mutta sitä voi kyllä sanoa rantasaunaksi. Talomme on vanha, mutta pihasauna on ihan uusi. En olisi itse rakentanut tämän talon pihapiiriin juuri sellaista perushirsimökkiä, mutta se on silti pihasauna. Ja hyvät löylyt siellä saa.

Lapsi on nukkunut jo kolme tuntia, ja meidän saunomiseemme kului kaikkine vedenkantoineen yms lähes yhtä kauan. Siksi se onkin jotenkin spesiaalia, kuin pieni juhla viikolla. Tänne sisälle taloon tulee tuskin koskaan saunaa, sillä siitä menee hohto.

Liisin kanssa kävimme saunassa jouluaattona. Hänellä oli oma pieni vasta. Saunapuhdas lapsi punaisine, nihkeine poskineen on maailman suloisin ilmestys. Muistan lapsuudesta, kuinka juhlavaa oli kahdeksanvuotiaana saada kantaa veljenpoika saunan jälkeen sylissä, huppupyyhkeeseen käärittynä, portaat ylös odottavan mummun luo. Suuri, arvokas tehtävä.

Harrastimme korkeakulttuuria ja olimme ihanassa kirkkokonsertissa: Mari Palo, Pyysalo, Perko ja kumppanit. Mahtavaa, upeaa. Kävelimme kotoa kirkkoon, laatuaikaa kaksin, hyvä mieli ja mammallakin saappaat jalassa. Pihatiemme oli järkyttävää savivelliä, pimeässä yritimme löytää askeleille kuivimmat paikat kun taskulamppukin jäi kotiin. Hah, kirkossa huomasin että kengät ja lahkeet olivat pitkälle pohkeeseen aivan savessa. Juhlatunnelma ei silti hävinnyt.

Nyt maa onkin jo jäässä. Joulu on kohta. Joulunäpertelyvalvojaiset ovat kestäneet jo viikkoja vähintään yhteen joka yö - miten tämä valvominen nyt näin houkuttaa? Lahjatouhukin on meillä pienempänä kuin koskaan.

Lapsi osaa nyt näyttää, kuinka tähti tuikkii. Samoin otti pöydältä teipin ja alkoi laittaa sitä lahjapakettiin, saksilla yritti koskea ensin varpaisiinsa, sitten paperiin. Kuinka tarkasti hän havainnoi, kuinka paljon aikaisemmin kaikenlaiset jutut opitaan kuin mitä olisin ikinä voinut arvata. Maailman taitavin, ehdottomasti.

11. joulukuuta

Pieni askel ihmiskunnalle, suuri ihmiselle

Nyt, ihan yhtäkkiä lapsemme kävelee. Mikä uusi maailma hänelle avautuikaan, ja kuinka isolta tyttösemme näyttää! Ihanat, vähän horjuvat askeleet, jalkaterät läpsähtävät, reilu haara-asento, tukka takussa, vaippa pönköttää sukkahousuissa.

Ja mikä riemu lapsen kasvoilla! Muksahdukset eivät juuri haittaa, konttaamaan hän ei ole suostunut enää ensimmäisten tukevien askelien jälkeen. Ja tavoitteet ovat heti korkealla: sohvalle kiipeäminen, pyöriminen ympäri, juoksuaskeleet. Kynnyksetkin ylittyvät jo ihan mallikkaasti. Nyt hän osaa myös ottaa kädestä kiinni ja pyytää mukaansa - voi tuota pientä isoa rakkautta. Mihin se meidän pieni vauvamme hävisi?