Aurinkoläikkä

Aamulla pakkasta oli -25, ja huokailin. Taas on edessä kitulias päivä, kun Liisi ei saa nukuttua kunnon päiväunia ulkona pakkasessa. Muutaman tunnin kuluttua mittari näytti -17, ja aloin iloisena viritellä lampaantaljoja ja välihaalaria. Työntelin vaunuja onnellisena kirkkaassa, kylmässä auringossa, ja neiti nukkui melkein kolme tuntia. Sain jopa tehtyä itselleni ruokaa, ja syötyä sen kuumana loppuun asti.

Iltapäivällä tunsin matolla kuuman aurinkoläikän, ja tajusin että kevät tulee! Siltä tuoksuikin jo vähän, ja valoisaa riitti puoli kuuteen asti illalla.

Tänäkin vuonna tuli siis kaamos selätettyä. Ja kevään tultua edessä voi olla taas jotain aivan uutta ja ihanaa...

Päätös

Kaiken sekavan keskellä on kuitenkin kypsynyt valmiiksi yksi selkeä päätös: en mene töihin kesäkuussa, kun äitiysloma loppuu. Aion olla kotona hoitovapaalla (ainakin) seuraavaan kesään asti.

Olen päätöksestä valtavan onnellinen ja helpottunut, vaikka se ei erityisen vaikea ollutkaan. On yksiselitteisen selvää, että tärkein työ mitä ikinä koskaan voin tehdä, on nyt täällä kotona.

Vauva on niin valtavan pieni. Haluan olla itse näkemässä, kun hän oppii kävelemään ja sanoo ensimmäiset sanansa. Tuntuisi hirveältä alkaa tehdä entisen kaltaisia kymmenen tunnin työpäiviä ja viedä pieni Liisi hoitoon. Olisi suorastaan arveluttavaa opettaa muiden lapsia ja antaa omansa ammattikasvattajille. Kotona on ollut hyvä olla. Tuntuu, että vasta nyt on päästy kunnon elämään kiinni alkuvaikeuksista toipumisen jälkeen.

Kaiken lisäksi työuraa on kaikkinensa jäljellä enemmän kuin olen edes elänyt tähän asti. Kyllä siinä ehtii vielä uraa tekemään.

Kiirettä ja väsyä ja sekavaa

Äh, elämä on nyt jotenkin sekavaa.

1. Väsy
Väsyttää, väsyttää. Usean tunnin päiväunet eivät auta. Hormonit tekevät kaikenlaista, laittavat unohtamaan ja sekoilemaan ja väsymään kummallisissa paikoissa. Niveliä pakottaa, ja vähän väliä saan heikotuskohtauksia, joissa hiki virtaa ja jäsenet ovat ihan velttoja. Olen suunnattoman uupunut, vaikka vauva nukkuu yönsä - toisaalta, pienen vauvan äidin kai kuuluukin olla aina vähän väsynyt.

Sitten selviää, että kilpirauhasen toiminta on käytännössä loppunut kokonaan. Ei ihmekään, että imetysdementia tuntuu triplaantuneen viime aikoina, ja että mitkään unet eivät riitä. Tämä siis on ollut syy jo vuosia sitten alkaneisiin heikotuksiin. Mahtavaa! Nyt odotan enää, että tyroxin alkaisi vaikuttaa.

Kohta on käyty koko kroppa läpi raskauden ja synnytyksen jälkeen. Tällä hetkellä ravaan hammaslääkärillä, seuraava projekti on kuulonhuolto. Huokaus, minusta on ilmeisesti tulossa vanha.

2. Kiire

Hyvästi rauhallinen, kotipesään ja vauvantuoksuun kietoutunut pikkuvauva-aika. Nyt jumpataan erbi-kättä kahdesti viikossa, käydään vauvauinnissa, hoidellaan paperiasioita ja hostataan vieraita.

Ihminen oppii kuitenkin rajansa. Kymmenen päivän täyshoito majoituksineen, ruokineen, saunoineen ja ohjelmapalveluineen saksalaiselle kaveripariskunnalle oli selvästi liikaa. On turhaa tuhlata ystävyyttä ärsytykseen pikkuasioista: siihen, että suihkussa lotrataan vettä tuntikausia tai föönätään hiuksia puolen yön jälkeen kun vauva nukkuu seinän takana. Tai siihen, että nelikuukautisen vauvan lisäksi pitää huolehtia, että aikuisilla on päällä tarpeeksi lämpimästi vaatetta tai että ollaan edes vain puoli tuntia myöhässä sovitusta. Ei koskaan enää, ja nyt on minunkin jo osattava sanoa ei.

3. Sekavaa

Tämä liittyy kaikkeen tuohon edelliseen. On sekava olo. On paljon kaikkea sellaista, mitä en haluaisi tai jaksaisi tehdä, mutta pakko on. En edelleenkään kaipaa mammakahviloita tai varsinkaan työtä - parasta mitä tällä hetkellä voin kuvitella on että saisin olla rauhassa kotona miehen ja vauvan kanssa, käydä hiihtämässä, tehdä ruokaa ja käydä illalla saunassa.

Tällainen on siitä Itsenäisestä Naisesta tullut.