Ilta-auringossa

Suoraan myllystä

Kaikkia viljalajeja speltistä lähtien. Parin kilon, viiden kilon ja kymmenen kilon pusseissa. Ryynejä, jauhoja, rikottuja ja kokonaisia. Kotiin kuljetettuna. Hinnatkin kohdallaan.

Heikkoina hetkinä kun kaipaan kaupungin kahviloita, ajattelen että meillä on tällä seudulla mylly. Kun maistaa heidän kaurahiutaleitaan, ei eloveenaa kärsi enää syödä.

Eräänä aamuna hän tajusi olevansa prinsessa.

Tyhmä, laiska ja saamaton

Operaatio katon hiominen, pohjamaalaus ja maalaus. Nosturi pihassa. Mies raataa. Työ etenee hitaasti, sillä samalla on korjattava räystäitä. Talkoitakin tulee olemaan, mutta pääasiassa homma on omilla harteilla.

Ja tuolta minusta sitten tuntuu. Joka päivä ajattelen, että teen oman osuuteni ihan varmasti lasten ja kodin hoitamisessa. Mies arvostaa ja sanoo sen.

Huh ja valivali. Tiesin kyllä tämän ennen remontin aloittamista. Onneksi näin ei eletä ikuisesti.

Lapsi osallistuu remonttiin niin paljon kuin vain kaksivuotiaan on mahdollista. Hän esimerkiksi otti itse vasaran käteen ja paukutti nauloja leikkimökin seinään. Ei olisi tullut mieleen alkaa opettaa.

Lisää punaista

Nopea käväisy lähetyksen kirppiksellä. Neljä punavalkoista kappaverhoa jokin ompelus mielessäni. Ja pikkupojalle paita, vielä ihan liian iso. Sisko sai silitysraudan leikkimökkiin, yhteensä 3,50.

Verhojen takana

Vilskettä, sukulointia, hellettä. Ei tässä ole malttanut pysähtyä kuvaamaan juuri mitään, varsinkaan eteistä. Mennään siis näillä kuvilla mitä on.

Oli juhlava hetki, kun lähes kaksi vuotta paikallaan olleet verhot revittiin alas. Nyt niiden paikalla on tämä paneeliseinä, yläkerran portaat ja porraskomero. Portaiden alla on tilaa, komeroon mahtuvat rattaat ja urheiluvaatteet. Keskenhän se on tietenkin vielä, mikäs täällä nyt valmista olisi.



Mies rapsutteli eteisen ja olohuoneen välisen oven alkuperäiselle, vihertävälle maalille. Kulunut pinta on niin kaunis! Se saa jäädä juuri tuollaiseksi. Lattiasta tuli perinteisen harmaa, se maalattiin perinnevärikartan Permolla.



Olohuoneen puolelta ovi näyttää tältä.



Jotain piristystä piti keksiä. Ulko-oven sisäoven sisäpuolesta (!) tuli sitten kirkkaanpunainen. Tykkään siitä todella paljon. Vaikka ovi on korkea ja iso, punainen väri ei hallitse eteistä liikaa koska se ikään kuin jää selän taakse.

Tuo sisäovi piti teettää puusepällä, kun muutimme taloon. Ja punainen on väri, josta en ilmeisesti pääse koskaan eroon. Olen lopettanut taistelun. Jostain se aina tulee.



Eteisen ruskea lipasto saa lähteä kun esikoisen vaatesäilytys saa pysyvän paikan. Ikkunan alle havittelen jonkinlaista penkkiä.

Olen todella tyytyväinen, koska vielä keväällä eteinen näytti tältä: