Aikuisseuraa

Toisen lapsen kanssa on jotenkin helpompaa. Kun mies ja minä lähdemme pikkujouluihin, en tunne syyllisyyttä enkä huolehdi paljonkaan, kuinka kotona pärjätään. Laitan lähtiessäni oven kiinni ja huokaan hyvilläni muutamasta tunnista aikuisten seurassa.

Katson kuitenkin puhelinta muutaman kerran - ihan kuin ne soittaisivat, vaikka täällä itkettäisiinkin. Soitan kerran. Tulen takaisin tissit pinkeinä vähän nukkumaanmenoajan jälkeen. Yhtään enempään ei ole tarvetta.




Kuvalla ei ole mitään tekemistä yllä olevan aiheen kanssa. Salaatinteko tässä on kesken, olen ihastunut kirppislöytötarjottimeen ja häälahjaksi saatuun termoskannuun.

Kehu lapsi päivässä

Tämä pitää aina muistaa.

Kun on kiire ja kaaos ja känkkäränkkää ja jotenkin vaan kulmikasta kaikki, on kiva mennä neuvolaan ja kuulla ihasteluja omasta lapsesta. Äidin syräntä lämmittää aina, kun omaa lasta kehutaan.

Siis hyvä kiertämään. Muistan kehua tuttujen ja tuntemattomien lapsia aina kun mahdollista, sillä ilahduttavalla kommentilla voi pelastaa jonkun päivän.



Käsityöinnostukseni on jo kantanut hedelmää. Nämä villapöksyt ovat jo käytössä, lanka ihanaa ja kauniinväristä Patonsia Titityystä
Tein myös Ruskovillan hahtuvasta yhdet, jotka ilmeisesti ovat jo liian pienet. Myös ihan tavalliset villahousut pääsivät käyttöön. Parhaillaan työn alla, viime hetken pinnistelyssä on joulukalenteri Liisille.

Tämän oven takana...

... on vessa. Se on keskeneräisyydestään huolimatta (mikä meillä täällä olisi valmista) suosikkihuoneeni. Se tehtiin vanhan ruokakomeron paikalle, eli ovessa oli jopa avain sisäpuolella valmiina!

Ajattelin lisäillä blogiin vähän sisustus- ja remppa-asioita, sillä luen innolla muiden vanhoista taloista kertovia blogeja.



Pesupöytä on vanha Singer, josta irrotettiin ompelukone. Tälle paikalle oli varattu ihan oikea vanha pesukommuutti, joka kuitenkin osoittautui liian suureksi ja mahtavaksi. Ihan hyvä niin, tästä tuli paljon parempi.



Talon ainoa huone, josta lattia revittiin auki, vesieristettiin ja laitettiin lattialämmitys. Seinät maalattiin Uulalla, kuten muuallakin talossa. Eristyksille ei tehty mitään, ja hyvin ovat purut pitäneet talven ulkona.



Neliöt piti laskea tarkasti, sillä samaan tilaan tuli vessa, suihkukaappi, pyykinpesu ja lämminvesivaraaja. Pytty tuli vähän liian lähelle suihkukaappia, koska se mitoitettiin alkuperäisen pesukommuutin mukaan.





Keskeneräisyys on tässä. Pitäisi kehittää hyllykkö, johon myös likapyykit mahtuvat. Ihan ensiksi tälle seinälle on tulossa verho peittämään purkit ja purnukat.

Vastahankaan

Kun syksy kerran todellakin on niin pimeä ja märkä, ryhdyimme vastatoimiin: piparkakkuja ja joululauluja. Ja kas, aurinkokin kurkisti!

Aika menee niin äkkiä. Katson kuvia viime kesältä, ja Liisi näyttää niissä paljon pienemmältä, pullerommalta, vauvemmalta. Olen jotenkin haikea siitäkin, että vaipat alkavat jäädä pikku hiljaa pois.

Älä kasva, ajattelen taas. Toisaalta on mielenkiintoista nähdä millainen hänestä tulee.




Ja vauva taas - oikea mammanpoika. Ihana pieni pörröpää äidin kainalossa.

Poispilattu

Olen ehkä tottunut liian hyvään: lapset ovat nukkuneet päiväunensa yhtäaikaa koko tähän astisen yhteiselon ajan. Nyt tuntuu jotenkin vaikealta, kun ei päivän omaa hetkeä olekaan.

Toisaalta kun seurana on pelkästään vauva, tuntuu ettei lasta olisikaan. Näin sitä tottuu, esikoinen aikanaan vei ihan kaiken ajan. Ihan kaiken.

Herkkujemma

Voi kun lapset tietäisivät, kuinka heidän äitinsä syövät salaa herkkuja. Ainakin minun lasteni äiti tekee niin.

Nyt lapset nukkuvat, ja kaivoin jäätelön ompeluseuraksi. Piilotin vitriinikaappiin ystävän oivaltavan herkkupurkin. Sitä on pakko jemmata huomiseksi, sillä mies ei ole silloinkaan kotona kuin myöhään.

Ihan kaikesta ei voi luopua.

Paita ja peppu

Liisi ja neiti Koiruus ovat parhaat kaverit. He eivät ole tunteneet toisiaan vielä järin kauan: reilut puoli vuotta. Suhde ei rakentunut mitenkään yksinkertaisesti: väliin on kiukuteltu, väliin rakkas on raivoisaa. Mutta nyt he ovat kuin paita ja peppu.

Neidit leikkivät palloleikkejä, lapsi komentaa koiraa istumaan ja maahan. Kun Liisi menee mummolle hoitoon, koira lähtee mukaan. Jokin aika sitten Liisi oli sairaalahoidossa ja nukutettiin. Kun hän heräsi, ensimmäinen kysymys oli: missä koira on.

Tämä hölmöilevä neiti Koiruus tuli meille kaksivuotiaana, minä jo odotin Sampo-poikaa. "Ei mitään järkeä", ihmiset sanoivat.

Eivät ne järkiasioita ole. Ilman koiraa ei pärjää, vaikka nyt onkin jatkuvasti huono omatunto. Mutta huomiota ja liikuntaa tämä koira saa, ja ei kai meidän elämä liian tylsää ole.

Aamulla

Kaksivuotiaalle hampaiden pesu on vielä toistaiseksi ollut tosi kiva juttu. Tämä ihana yöpaita löytyi kirppikseltä. Vähän aamutakkuja tukassa, voi toista. Äitikin vielä aamupöhössä epätarkasti kuvaa.