Joulu

Joulu tuli ihan ensin Verhojen Taakse. Sinne, mitä minun ei pitänyt koskaan näyttää. Se on järjestyksessä, siellä on jouluvalot. Voisin melkein tehdä siitä työhuoneeni.










Sää oli jouluinen. Lapsi iloitsi ihan kaikesta. Ei sitä paljon muuta tarvitse.

Yöpuuhia

Voi näitä yöllisiä tunteja. Päivät kuluvat sumussa ja puurossa, mutta kun kello tulee iltakymmenen ja lapset nukkuvat: bling! Ei nukuta yhtään. Sitten puuhastellaan ja puuhkitaan, että kyllä nyt jo pitäisi mennä nukkumaan.

Jotain valmistuu, jotain ihan varmasti ei. Onhan tässä vielä näitä päiviä, ja öitä.

Kuvia en ole ottanut moneen päivään, siksi tähän vain kuva yhdestä vanhasta puuhastelusta.

Tein muovipusseille putkilot kirppikseltä löytyneistä vanhoista tyynyliinoista. Toinen isoille, toinen pienille. Ne ovat oikein kätevät, vaikka yritämmekin välttää pussien käyttämistä.

Kuvassa näyttää olevan pienistä hyvin tarjontaa. Nykyään putkiloista saattaa löytyä vaikka mitä, sillä Liisi on hoksinut kuinka hyviä piiloja ne ovat.

Reppulapsi

Reppu selässä kulkevassa pienessä lapsessa on aina jotain tosi liikuttavaa. Voin vain kuvitella, millaista on lähettää pikkuisensa koulutielle.



Kaksivuotias on menossa eväsretkelle kompostin taakse kiven päälle, matkalla haetaan saunamökistä istuinsuoja.

Haaste

Ihanaa, sain blogielämäni ensimmäisen haasteen Leenalta.
Se kuului näin: Laita blogiisi kuva ja selitys siitä paikasta/asiasta kodissasi mistä et pidä. Mikä sinua ärsyttää/hävettää/haluat muutoksen? Sen jälkeen haasta 5 muuta blogia esittelemään heidän ärsytyksiään.

Meillä riittää noloja nurkkia, mutta yksi on ylitse muiden: eteinen.



Asumme tällä hetkellä pelkästään talomme alakertaa, yläkerta on täysin rakentamaton. Kun aloitamme yläkerran rakentamisen, sinne pitää tehdä portaat. Nyt niitä ei vielä ole. Se on oikeasti hyvä, koska näiden verhojen takana eteisessä on kaikki se tavara, mitä tarvitaan aina sen verran ettei sitä voi viedä yläkertaan, mutta mikä ei ole mahtunut alakerran kahteen olemattomaan lautakomeroon ja muutamaan piironkihässäkkään. Hui kuinka pitkä lause, mutta tarkoittaa siis:

- Ulkovaatteet, urheiluvaatteet, ei-niin-käytetyt vaatteet
- Kengät
- Työkalut
- Imuri, silityslauta
- Talon ainoa henkarisäilytysjärjestelmä
- Lastenvaunut
- Lastenrattaat
- Turvakaukalo
- Askartelutarvikkeet, lahjavarasto
- Kengät
- Pieneksi jääneet lastenvaatteet menossa joko vinttiin tai jakoon muille
- Koiran trimmauspöytä, vai onkohan se jo matkannut vinttiin..
- Matkalaukut
- Epämääräinen määrä laatikkoja, joissa on vain jotain: valokuvia, kehyksiä, talopapereita

Eli mikä tahansa meillä on hukassa, toinen meistä kehottaa etsimään verhojen takaa. Yleensä tila on niin täynnä, että esimerkiksi imurin saadakseen on siirrettävä viisitoista muuta tavaraa pois edestä. Ehkä siksi meillä jääkin usein imuroimatta.



Kurjuutta korostaa vielä pimeässä salamalla otetut kuvat. En osaa käsitellä kuvia, nyt tuntuu että pitäisi opetella. Sellaiseen masokismiin en pysty, että näyttäisin miltä verhojen takana näyttää.



Kaikki kuvat on otettu ulko-ovelta. Olohuoneeseen päin näkymä on jo himpun verran parempi.

Joskus meillä on tässä kivat umpipuuportaat ja porraskaiteet, ja huone on ehkä pystypaneelia. Valkoinen tietenkin, jokin kiva lamppu. Portaiden alla säiytyskomero ja ovien takana paljon säilytystilaa. Mutta sitä ennen on vielä paljon muuta hommaa, huh.

En osaa haastaa tähän oikein ketään. Mutta ken ajatukselle syttyy, jaan haasteen mielelläni.

Kalenteri

En ole oikein koskaan hallinnut virkkaamista, ja päätin opetella. Halusin oppia isoäidin neliöt, ja kirjan avulla opinkin. Jee!



Virkkasin taskuja Liisin joulukalenteriin, mutta oli tämä aika iso urakka kuitenkin. Vieläkin puuttuu taskuista viimeisin, ja taitaa loppukuun taskut olla vielä nuppineuloilla kiinni. Kangas on puolikas paneeliverho, jonka ostin viime vuonna joulun jälkeen alennusmyynnistä. Ei se istu meille verhoksi millään. Loppupätkän säästän Sampon kalenteriksi ensi vuodelle, ja toisen verhon aion laittaa pöytäliinaksi. Se tuntuu olevan vielä ihan lapsiperheelle sopivaa kangastakin, jonkinlainen pyyhittävä pinta.

Joulutouhuja

Nyt ymmärrän äitiäni, neljän lapsen äitiä, joka ei ole koskaan rauhassa. Hän touhuaa jatkuvasti, sillä jos hän pysähtyy - hän nukahtaa.

Kaikenlaista tyypillistä jouluaskarointia, pihallakin tapahtuu ja mitä lie kaikkea. Ei saisi iltaisin valvoa, ei ainakaan monena iltana peräkkäin. Mutta on niin kiva touhuta omiaan kun lapset nukkuvat. Olen saanut haasteenkin, johon tartun ihan heti kohta.




Tunnen kuitenkin olevani etuoikeutettu, että saan kotona lapsen, lasten kanssa tehdä tunnelmallisia ja vähän jännittäviäkin joulujuttuja.



Ikkunanpesun päätteeksi laitoimme vanhoille pulloille kimallusta.