Päätös

Kaiken sekavan keskellä on kuitenkin kypsynyt valmiiksi yksi selkeä päätös: en mene töihin kesäkuussa, kun äitiysloma loppuu. Aion olla kotona hoitovapaalla (ainakin) seuraavaan kesään asti.

Olen päätöksestä valtavan onnellinen ja helpottunut, vaikka se ei erityisen vaikea ollutkaan. On yksiselitteisen selvää, että tärkein työ mitä ikinä koskaan voin tehdä, on nyt täällä kotona.

Vauva on niin valtavan pieni. Haluan olla itse näkemässä, kun hän oppii kävelemään ja sanoo ensimmäiset sanansa. Tuntuisi hirveältä alkaa tehdä entisen kaltaisia kymmenen tunnin työpäiviä ja viedä pieni Liisi hoitoon. Olisi suorastaan arveluttavaa opettaa muiden lapsia ja antaa omansa ammattikasvattajille. Kotona on ollut hyvä olla. Tuntuu, että vasta nyt on päästy kunnon elämään kiinni alkuvaikeuksista toipumisen jälkeen.

Kaiken lisäksi työuraa on kaikkinensa jäljellä enemmän kuin olen edes elänyt tähän asti. Kyllä siinä ehtii vielä uraa tekemään.