Stereotypia

Tämä kaikki on niin tyypillistä, että oikein huvittaa. Juuri tällaista ajattelinkin etukäteen, enkä voinut kuvitella omalle kohdalleni.

Olen äitiyslomalla, tunnen itseni lihavaksi ja mieleen on hiipinyt pelko, että alan muuttua näkymättömäksi. Taistelen Kelan kanssa ja valitan heidän päätöksistään, puhun pääasiassa vain lapsestani. Pohdin äitiyttä, suhde omaan äitiin on muuttunut. Vauva-aikaan ajoittuu asunnon vaihtoa ja remonttia. Turhaudun välillä neljän seinän sisällä, toisaalta mitään parempaa ei olekaan. Lapseni on maailman paras ja taitavin ja kaunein, herkistyn kun ajattelen häntä. En voi olla hänestä erossa hetkeäkään.

Enää puuttuu, että miehen kanssa menisi jotenkin huonosti. Onneksi, luojalle kiitos, niin ei ole käynyt. Ainakaan vielä. Ikävöin häntä, rakastan, haluan. Ei ole mitään parempaa kuin saada olla kolmestaan rauhassa.