Porrasonnea

Kyllä onni on - oman mansikkamaan lisäksi - portaat.



Paikkakunnan oma kirvesmies, iältään kahdeksannella kymmenellä, käytti tekemiseen kolme päivää. Mittailun, piirtämisen ja laskemisen jälkeen hän ryhtyi toimeen. Ja sitten tapahtui.



Olemme niin onnellisia! Mitä suotta lähteä merta edemmäs kalaan, porrasfirmojen kataloogeja selaamaan. Sama mies on sitä paitsi tehnyt remonttia tähän taloon ennenkin, korjannut kuistia meitä edellisen asukkaan aikana. Siis joskus vuosikymmeniä sitten.



Olemme astuneet, istuneet, katsoneet toisiamme ja ihastelleet. Lapsi on kiivennyt ylös ja alas. Jotenkin tosi vahva tunne on siitä, että ne ovat hyvät portaat.



Eteinen on vielä kesken, joten toistaiseksi rappuset ovat suojapaperin alla. Maali portaita ja lattiaa varten on ostettu, se on tummanharmaata.

Oraalla

Ikkunasta katselen, kuinka vilja jo orastaa. Ulos ei paljon pääse, sillä kuumetta ja tulehduksia ja uusia hampaita on eniten mitä koskaan tähän mennessä.

Sen mitä käyn, haistelen ilmaa ja sitä kaivattua tuomentuoksua. Löysin omasta pihastammekin sellaisen. Peruna kurkistaa penkistä, samoin sipuli.

Tänään illalla kävin juhlavasti yksin pihasaunassa.

Sain orkidean. En ole koskaan uskaltanut ostaa itselleni tätä kukkaa. Voi, kun osaisin pitää sen hengissä. Kaunokaiselle on jo paikka yläkerrassa valmiina.

Ulkona

Ja nyt sitten elämä siirtyi ulos. Viime päivät remontti on seissut, kun multaa on kärrätty monta traktorikuormallista, komposti tyhjennetty, risuja kerätty, pikkuruinen kasvimaa raivattu ja peruna istutettu. Tein elämäni ensimmäisen oman mansikkamaan. Voiko enempää pyytää?



Muiden blogeista ihastelen jo ihan oikeita kesäkukkia, tuomikin jossain päin tuoksuu. Meillä ei ole edes vielä voikukkia, vaikka emme nyt niin erityisen pohjoisessa asukaan. Järvi hohkaa kylmää.

Remontti etenee. Meillä on todella hyvä remonttimies, mikä on mahtavaa. Huonoistakin on kokemuksia.

Kulmissa olevat isot vaatekomerot ovat yhtä lukuunottamatta valmiit. Siihen neljänteen tehdään vessa, pesutilat ja sauna. Eristetty on sieltä ja täältä, peltiseppä kävi tutkailemassa piippua ja vähän kattoakin. Tänään yläkerran aula sai lattian. Mahtavaa!

Lattian alla näyttää tältä. Hyvänä säilyneiden, kuivien purujen sekaan sujautetaan talosta löytyneitä ja meidän aikamme sanoma- ja aikakauslehtiä ja ehkä jotain muutakin säilyttämisen arvoista.



Päätöksiä pitää tehdä aika nopeastikin. Onneksi meillä on aika selvät sävelet. Voi mikä viisaus siinä piilekään, että vanhassa talossa pitää asua ennen kuin sille tekee mitään.

Talossa on Sampo-merkkinen katto.



Oma Sampomme kasvaa. Nyt jo romistelee siskon kanssa legolaatikolla.