Joulukästöitä

Ketään muuta ei varmaankaan enää kiinnosta joulu. Minä vähän vastahakoisesti riisuin koristeet. Vein vielä tämän vuoden puolella pihakuuseen valot, ne kun vasta tuolloin löytyivät jonkin tavarakasan alta. Toisaalta tekee mieli vielä nauttia rauhasta ja venyvistä aamuista, toisaalta rutiineihin palaaminen tuntuu hyvältä.

Tänä jouluna olin tyytyväinen joulupukin maltilliseen linjaan. Leluja on joka paikka täynnä, ihanaa kun niitä ei tullut kovin paljon lisää. Yritin tehdä itse niin paljon kuin mahdollista, mutta viime tippaanhan ne kaikki jäivät.



Pikkupojalle syntyi kuitenkin apina. En ole ikinä virkannut mitään näin isoa, olen ihan tyytyväinen että sain valmiiksi. Seuraavasta versiosta jätän raidat kokonaan pois.



Rakas hoitotätini on virkannut minulle monta sydänjoululiinaa, jotka kuitenkin jäävät käyttämättä. Niistä tuli hyvä karkkikätkö, ja tämä menisi käsilaukustakin.



Hurahdin täysin näihin pitsikukkasiin, kun pääsin kerran kokeilemaan. Yksi vyyhti lampaanvillaa kului täysin. Koristelimme alakerran joulukuusen näillä. Tykästyin kovasti tähän hopeavalkeaan paperinaruun, mutta en saanut sitä mistään enää ennen joulua.



Teimme mummoille ja kummeille kasseja. Sopivan nopeaa käsityöläisyyttä minulle: ruokakaupan kangaskassi 60 senttiä, lasten joulukorttikuvasta mustavalkokopio silitetään kankaaseen. Kokeilin yhden kuvan vanhaan pitsireunaiseen tyynyliinaan, ja ihan kiva tuli.

Tämä on juuri yksi niistä venyvistä aamuista: yöpuku päällä, tukka takussa, rakkain joululahja nimeltä Pentti sylissä. Kuva on huono, sori.