Sunday, February 21, 2010

Kauan kaivattu

Meillä tehdään lähes kaikki ruuat puuhellalla. Olisi hirveää luopua siitä, kun on opetellut käyttämään. Talvella, ja erityisesti tänä talvena, myös lämmön merkitys on suuri. Aamulla askeleet vievät suoraan hellan ääreen.

Tämä pieni kirppikseltä löytynyt keltainen as(t)ia täyttää monta toivetta. Kaksi tärkeintä ovat:

1. Voisula
2. Sunnuntaifiilis aamukahville eli lämmitetty maito.

Nyt ei enää tarvitse liata pienintä, mutta tarkoituksiin liian suurta kattilaa. Ja keväthän on keltainen, vuosi vuoden jälkeen.

11 comments:

Mari said...

Ihana keltainen as(t)ia:) Pirteä! Ja tosi kiva tuo aiemman postauksen peitto.

Teija said...

Voi sua (ja kaikkia muitakin) onnekasta, kun on puuhella! Suloinen tuo keltainen pieni kattila, näen jo siellä voisulan kera sipulinnaattisilpun..

Terveiset täältä ihanasta lumisateisesta Lounais-Suomesta!! (En kyllästy tähän lumeen, on tätä niin monta vuotta odotettu :)

Katja said...

Ihana astia. Voi kun omallekin puuhellalle löytyis tuommoinen!
Meillä puuhella ei ehdi ihan aamupalalle lämmitä. On sen verran iso kapistus, että lämpeneminen kestää jonkun aikaa. Mutta ruuat siinä yleensä laitetaan.

Marjis said...

Ihana astia. Meillä oli tuon sarjan kattiloita joskus 70-luvulla, saattoi olla tuollainenkin kannu..

Maija said...

Hei, kiitos kommenteista!

Mari, kiitos. Kunnia peitosta kuuluu ystävälle, ihan käsittämättömälle.

Teija, kiitokset terveisistä. Lumi on ihanaa, pakkanen saisi jo hellittää. Tänä talvena, siis sen jälkeen kun lunta alkoi tulla, ei ole tehty yhtään lumiukkoa.

Katja, minäkin etsin sopivaa astiaa kauan. Olin jo lainaamassa lapsen leikkimökkiastiaston kattilaa. Maksoin tästä 8 euroa, yli kirppisbudjetin, mutta en voinut vastustaa.

Mannukka, hauskaa jos tätä sarjaa on muutakin. Pohjassa luki Made in Poland.

Hannastiina said...

Toi saattaa olla peräisin mun lapsuuskodista toi keltainen. Meillä oli tuollaine ihanuus jonka äitini myi kirpputorilla... Se on niin ihana. Löysin tämän ihanan blogisi vasta eilen ja nyt lueskellut vanhoja juttuja. Tulen uudelleen se on varma

Marja said...

Aistillinen ja elegantti keltainen pieni otus! Tuosta olen kateellinen, niin hirvittävän kateellinen.

(Olen palannut Bloggeriin uudella blogilla, jos haluat seurailla.)

Maija said...

Hannastiina, kiitos! Ajattele, jos se on teidän vanha?

Ilona, haluan todellakin seurailla. Tulen heti.

hannna said...

Hei! Meillä kävi yksi ystäväsi vähän aikaa sitten! Mullakin on pieni kannupannu juuri noihin tarkoituksiin. Siinä voi myös keittää turkkilaista kahvia. Ja hella on kovassa käytössä.

Maija said...

Hannna, ihanko totta! Kerro lisää, minun täytynee lisätä tietoihini jokin sähköpostiosoite.
Olenkohan koskaan juonut turkkilaista kahvia, tuskin. Täytynee kokeilla. Tällä hetkellä parhaimmalle maistuu illy-espresso, jota saa täältäkin. Hellat on niin ihania!

Pinkkis said...

Hei, johan se tuossa sanottiin. Siis tuo on libanonilainen kahvinkeitin!! Meillä on vastaava malli käytössä (joskaan ei noin ihanan keltainen), ja etkö muka ole vielä saanut sillä tuotettua keitosta? Heti sassiin tänne sitä juomaan!