Ei töitä

Viime aikoina olen monen ihmisen kanssa jutellut työnteosta. Minulla on äitiyslomaa jäljellä enää pari kuukautta, ja jos tilanne olisi toinen, nyt lultavasti alkaisin jo henkisesti valmistautua työntekoon.

Onneksi ei tarvitse! Vaikka tuntui hurjan rohkealta ilmoittaa työhönpaluuajaksi elokuu 2008, en silti voi muuta. Vaikka olemme kahden talon loukussa, remontti on alkutekijöissään, hoitovapaakorvaukseni tulee luultavasti olemaan tosi pieni ja pääni todennäköisesti räjähtää - mutta en mene töihin!

En oikeasti tiedä, miten pärjäämme taloudellisesti. Olemme kuitenkin miehen kanssa yhtä mieltä siitä, että pärjäämme. Kun kerran minulla on niin hyvä tilanne, että voin olla vapaalla vakituisesta työpaikasta, olisi tyhmää jättää tilaisuus käyttämättä. Jos se vain suinkin on mahdollista, olisin mielelläni kotona niin kauan kuin hoitovapaata voi saada. Ja jos meille oikein hyvin käy, saamme ehkä vielä joskus toisenkin vauvan. Kuinkas pitkään tätä kotona olemista voikaan venyttää...