Harrastimme korkeakulttuuria ja olimme ihanassa kirkkokonsertissa: Mari Palo, Pyysalo, Perko ja kumppanit. Mahtavaa, upeaa. Kävelimme kotoa kirkkoon, laatuaikaa kaksin, hyvä mieli ja mammallakin saappaat jalassa. Pihatiemme oli järkyttävää savivelliä, pimeässä yritimme löytää askeleille kuivimmat paikat kun taskulamppukin jäi kotiin. Hah, kirkossa huomasin että kengät ja lahkeet olivat pitkälle pohkeeseen aivan savessa. Juhlatunnelma ei silti hävinnyt.

Nyt maa onkin jo jäässä. Joulu on kohta. Joulunäpertelyvalvojaiset ovat kestäneet jo viikkoja vähintään yhteen joka yö - miten tämä valvominen nyt näin houkuttaa? Lahjatouhukin on meillä pienempänä kuin koskaan.

Lapsi osaa nyt näyttää, kuinka tähti tuikkii. Samoin otti pöydältä teipin ja alkoi laittaa sitä lahjapakettiin, saksilla yritti koskea ensin varpaisiinsa, sitten paperiin. Kuinka tarkasti hän havainnoi, kuinka paljon aikaisemmin kaikenlaiset jutut opitaan kuin mitä olisin ikinä voinut arvata. Maailman taitavin, ehdottomasti.