Nyt, ihan yhtäkkiä lapsemme kävelee. Mikä uusi maailma hänelle avautuikaan, ja kuinka isolta tyttösemme näyttää! Ihanat, vähän horjuvat askeleet, jalkaterät läpsähtävät, reilu haara-asento, tukka takussa, vaippa pönköttää sukkahousuissa.
Ja mikä riemu lapsen kasvoilla! Muksahdukset eivät juuri haittaa, konttaamaan hän ei ole suostunut enää ensimmäisten tukevien askelien jälkeen. Ja tavoitteet ovat heti korkealla: sohvalle kiipeäminen, pyöriminen ympäri, juoksuaskeleet. Kynnyksetkin ylittyvät jo ihan mallikkaasti. Nyt hän osaa myös ottaa kädestä kiinni ja pyytää mukaansa - voi tuota pientä isoa rakkautta. Mihin se meidän pieni vauvamme hävisi?
