Käymme uimahallissa kaksi kertaa viikossa. Harva se päivä kylppäri on täynnä pyyhkeitä, uikkareita ja uimalaseja.
Sisko käy vesijumpassa, ja hän onkin aikamoinen vesipeto. Hyppii altaan laidalta mahalleen, läts, ja ui juoksuvyön avulla. Sukeltaa ja nousee pintaan silmät auki ja suu hymyssä. Uintipäivästä ei voi oikein edes sanoa kuin juuri ennen, koska odottaminen on kamalaa.
Pikkuveli aloitti vauvauinnin nelikuisena, kuten siskokin aikanaan. Nyt sukelletaan ja kellutaan. Veden lorinan kuuleminen pysäyttää kaiken toiminnan, ja pyllynpesullakin jalat polkevat vettä ankarasti.
Joskus äitikin pääsee vetelemään muutaman altaanmitan. Rakastan vettä. Ja nyt minulla on oma, kätevä uimahallikassikin. Mistä tämä kukkaisinnostus oikein tulee?