Tämä on 150. blogitekstini. En olisi syksyllä 2006 arvannut, että tähän asti päästään. Ja miten elämä on vienyt - aloittaessani olin viimeisilläni raskaana, tietämätön kaikesta upeasta ja raskaasta ja upean raskaasta, mikä on edessä päin.
Meni ainakin vuosi, ennen kuin uskalsin tehdä tästä bloggaamisesta edes jotenkin julkista. Mutta nyt en siitä enää luopuisi - jos teitä ihania kommentoijia ei olisi, tuskin enää tulisi päivitettyä koko blogia. Kiitos siis teille!
Viikonloppuna haimme lapsille leikkimökin. Äiti toteutti lapsuuden haaveensa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
9 comments:
Onnea :)
Miltäs mökin sisällä näyttää?
Voi miten hieno leikkimökki! Ihana tuolla olisi leikkiä:)
Kiitokset, Annika ja Mari. Täytyy lisäillä sisäkuvia. Voi olla, että äitieläjä joutuu ihan vähän sisustamaan, mutta ei missään nimessä paljon :)
Ekat kahvit siellä keitettiin ennen kuin mökki oli edes vielä paikallaan, että ihan lupaavalta näyttää.
Moi! Mistäs te sen haitte? Leikkimökki on myös mun haave, nukkekoti meillä on jo. Missä päin Suomea te olette?
Moi Hannna. Olemme täällä keskisessä Suomessa. Saimme mökin timpuriltamme. Hänen neljä lastaan ovat jo kasvaneet leikkimökki-iän ohi.
Kiitos itsellesi! Kiva on käydä täällä kurkistelemassa. Hienon mökin hankitte! Ja ihana kuva tuo "hellepäivän muisto".
Tahdon myös nähdä mökin sisäkuvia. Aikamoinen herkku nimittäin jo ulkoa päin!
Tosi kiva on n'äitä juttujasi käydä lukemassa, niin elämän makuista!
Onnea uuteen pikkumökkiin! Meillä on suunnitelmissa maalata meidän mökki sisältä ja sisustaa, mutta saas nähdä miten käy....
Kiitoksia teille! Sisäkuvia on otettu ja niitä on tulossa, kunhan ehtisi taas koneelle kunnolla istahtamaan. Nyt jotenkin tuo ulkoilma houkuttelee illan viime hetkiin asti...
Post a Comment