Ääritilanteita

Raskaus ja synnytys ovat ihmeellisiä asioita. Toisaalta kaikki on niin luonnollista, toisaalta primitiivisyydessään pelottavaakin.

Minun raskauteni oli lopulta matkaa ääripäästä toiseen. Olin valtavan onnellinen, luottavainen, hyvävointinen ja rauhallinen. Raskaus eteni täysin oppikirjojen mukaan. Mielialanvaihtelut pysyivät kohtuullisina. Ei erityisiä vaivoja, ei järkyttävää pahoinvointia alkuvaiheessa. En edes ahminut suklaata, vaan kaipasin mandariineja ja nektariineja, paino nousi vain 7 kiloa. Matkailimme Australiassa kolme viikkoa, ja tunsin vauvan ensimmäiset liikkeet yöbussissa matkalla Cobargosta Melbourneen. Juhlimme häitä 200 vieraan voimin kahdeksannella kuulla, ja tanssimme aamuneljään. Ihanaa ja onnellista. "Raskaus on mun juttuni", totesin miehelle useamman kerran.

Toisaalta jouduin kaikenlaisiin ääritilanteisiin. Yhtäkkiä, viikolla 29, sain käsittämättömän tulehduksen, jonka seurauksena minulta lopulta leikattiin umpilisäke, ja vietin viisi päivää sairaalassa. Jännitimme, mitä vauva tuumaa, alkaako syntyä vai pysyykö mahassa. Onneksi pysyi. Lopulta umpilisäke ei ollut edes tulehtunut, eikä tulehduksen syy selvinnyt.
Tämä tapahtui viikkoa ennen ihania häitämme, ja aamuneljään siis tanssin tikit mahassa ja antibioottikuuri päällä.

Vauva ei meinannut syntyä ollenkaan, ja synnytys käynnistyi 10 päivää yli lasketun ajan.

Ja synnytys sitten. En edes tiennyt, että 36 tunnin synnytyksiä voi edes olla. Taas sain infektion, olin 40 asteen kuumeessa, ja lopulta vauva autettiin maailmaan imukupin avulla. Siitä alkoi 9 päivän taistelu, sillä vauva oli ollut hapenpuutteessa, juonut likaista lapsivettä, napanuora oli kaulan ympärillä ja käsi venähti hartioiden synnytyksessä. Pieni tyttömme teholla, me saimme aluksi vähän silittää poskea. Mikä riemu, kun usean päivän jälkeen kuuli hänen itkevän, näki hänet silmät auki ensimmäistä kertaa - ja sai syliin.

Onneksi kaikki meni hyvin, ja taistelijamme on nyt terveenä kotona. Enää minä kuumeilen ja valitan lapsivuodeajan vaivoja, ja taas matkaan polille tutkittavaksi. Yritän ajatella, että meillä on asiat oikeasti hyvin, paljon huonommin voisi olla. Mutta nyt tuntuu, että kun nyt jo saisi olla rauhassa. Imettää ja vaihtaa vaippoja ja ihastella pientä täydellistä olentoa. Kyllä se minulle jo vallan hyvin riittäisi.