Yksi lempilastenkirjailijoistani, Hannele Huovi, on kirjoittanut kotisivuillaan osuvasti itsestään äitinä. Kun on neljä lasta, on äiti-äiti-äiti-äiti, ja huudot kaikuvat joka suunnasta.
Minä olen muutaman kuukauden päästä äiti-äiti. Koko alkutalven tämä uusi vatsassa kasvava elämä vei minut sohvalle ja sänkyyn makoilemaan, haluttomana vierestä katsomaan mitä kodissamme tapahtuu. Onneksi mies oli pitkään sairauslomalla, kuitenkin kykenevänä hoitamaan esikoista ja kotia (voi parkaa, se siitä "lomasta"). Tämä blogiasia ei ole kiinnostanut yhtään, vaikka olen innokkaasti käynyt lukemassa toisten blogeja.
Nyt olen siirtynyt tukevasti keskiraskauteen, jolloin moppi heiluu ja virtaa riittää. Tämä on ihanaa! Maha on jo niin iso, että kaikki näkevät minun olevan raskaana eikä muuten vain lihonut. Se on kuitenkin vielä niin pieni, että voin touhuta ja kyykistellä. Olo on naisellinen ja jotenkin.. hedelmällinen. Nautin tästä ajasta suunnattomasti, kuten nautin viime raskaudessakin. Ja voi sitä ikkunanpesun riemua muutama viikko sitten!
Nyt lapsi on päivän mummon hoidossa, enkä tiedä mistä kotipuuhasta aloittaisin. Ehkä lopultakin talvivaatteet vintille? Vai työpöydän siivous? Ruusupenkin kitkeminen? Vai joko vihdoin saan nostettua ompelukoneen pöydälle kaikenlaisia mielessä pyöriviä projekteja varten? Kirppiskankaita on kertynyt jo vino pino.
No comments:
Post a Comment