Kuluttamisesta

Kuluttaminen on hirveän vaikea asia.

Kun periaatteessa olen sitä mieltä, että mitään turhaa ei saa ostaa ja muutenkin pitäisi pystyä kuluttamaan harkiten ja eettisesti.

Ja kuitenkin shoppailu, myönnetään, saa mielen virkeäksi. Minulla on ihan turhan paljon laukkuja ja kenkiä, tulisin toimeen murto-osalla (varsinkin nyt kun pyörin pääasiassa omalla pihalla ja käytän vain kumppareita tai tennistossuja). Hypistelen tavaroita ja katsastan vaatekauppoja, vaikka en tarvitse mitään (tosin nykyään en edes pääse hypistelykierroksille - kaupungissa ei ole koskaan aikaa sellaiseen, eikä siitä enää samalla tavalla kiireessä lapsen kanssa nauti). Ostin äskettäin itselleni kengät, jotka maksoivat sata euroa. Sata euroa! Lähes puolet kuukausituloistani. Mutta ne olivat ihanat El Naturalistat, joista osa rahasta menee hyväntekeväisyyteen.

Onneksi kirpputorit ovat olemassa. Olen kierrellyt niitä iät ajat, ja kirppispöydillä penkominen, etsiminen ja löytäminen tuo välillä suorastaan järjetöntä iloa. Siitä kuluttamisesta tulee onneksi pelkästään hyvä mieli, paitsi silloin kun haksahtaa hakoteille.

Tämä pohdiskelu sai alkunsa eilispäivän ohjelmasta. Kävin aamulla kirjastossa, ja tulen joka kerta siellä käydessäni tosi hyvälle tuulelle. Iloitsen, että tälläkin tuppukylällä on kirjasto, ja löydän sieltä joka kerta luettavaa. Kirjaston täti tuntee asiakkaansa, ja usein ajaudumme keskustelemaan niitä näitä. Hän kertoi, että lasten satukirjoja lainataan tosi vähän ja mietti, että lukevatko nykyvanhemmat enää ollenkaan lapsilleen. Hui kamalaa!

Kotiin tultuani paasasin miehelle, että nyt loppuu kaikki tämä kirjakerhohullutus ja sisustuslehtien haaliminen, pakkoko niitä kaikkia kirjoja on omaksi ostaa! Minä haluan opettaa lapsen käymään kirjastossa, ja niin kauan kun täällä on oma kirjasto, sitä pitää käyttää!

Sitten menimme uimahallireissulle lähikaupunkiin, ja piti vain ihan äkkiä poiketa. Nämä löytyivät: Liisille itse kudottu, ihanan värikäs villapaita, punaruutuinen kiva kesäpaita, valkoinen kulunut piianpeili, 68-senttinen värikäs takkimekko (kenelle? Emme tiedä tulevan lapsemme sukupuolta), äipälle nahkainen musta perusmallinen käsilaukku ja ihana vanhasta lakanasta ommeltu hoitopöydän suojus.

Onneksi kirppikseltä.