Ääniä

En olisi ikinä voinut kuvitella, kuinka äänekästä elämä luonnon keskellä voi olla.

Aikaisemmin olen asunut vain lapsuuteni maalaistaajamassa sekä kaupungissa. Emme me nytkään missään korvessa ole, mutta naapurit eivät häiritse ja ympärillä on peltoa, vähän metsikköä ja järvi. Viime vuosikymmenten kuluessa, kun talomme oli tyhjillään, linnut ja muut eläimet ovat ottaneet paikan omakseen.

Monenlaiset vesilinnut viihtyvät rannassa, ja niiden ääntely katkeaa vain yön pimeimmiksi tunneiksi. Sorsat tepastelevat rannassa isännän elkein. Hauet molskivat ihan saunan takana pajupusikossa. Eilen illalla saunan ikkunasta näimme, kuinka saukko tai majava tai joku sellainen ui rannassa. Siilikin on herännyt. Ja tänä aamuna katselimme aamupuurolla, kuinka neljä metsäjänistä kirmaili pellolla.

Täällä meillä sisälläkin taitaa olla jotain elämää. Aamulla lähestulkoon heräsin siihen, kun Liisi 1 vuotta 7 kuukautta tokaisi: ököttä!