Saavutuksia

Viime syksynä, tai jotain sinne päin, aloittelin toden teolla tutustumistani muiden blogeihin. Jotain kautta, ehkä näistä omista kotiäitikuvioista johtuen, löysin kotinsa sisustajia, kädentaitajia ja arkielämän taitavia kuvaajia.

Sinne suuntaan minäkin olen ajautunut. Alkuperäinen ajatus äitiyden hahmottamisesta on saanut lisämausteita. Täysipäiväisesti kotona oleminen on ollut entiselle ylitöihin ja deadlineihin tottuneelle näyttöpäätteen tuijottajalle välillä aika haastavaa, ja siksi nimenomaan arjen hyvät hetket tuntuu tärkeältä saada talteen. En saa niitä kotialbumeihin, mutta edes joskus saan napattua jotain kameraan ja blogiin.

Ja pikku hiljaa olen päässyt sisälle taas lankojen maailmaan. Se on ihanaa! Aloitin aivan liian paksusta langasta kudotusta aviomiehen kaulahuivista, jota hän nyt uskollisesti pitää kylmimpinä talvipäivinä. Viime talvena alkoi jotenkin löytyä aikaa ja puhtia muistella kantapään kutomista, ja sain aikaan pienet villasukat. Samaan aikaan pääsin käymään ihanassa lankakaupassa ja tajusin, että maailmassa on aika paljon kaikkea muutakin kuin 7 veljestä. Aivan mielettömän ihania lankoja on olemassa!

Pieniä sukkia alkoi sitten syntyä, ja harmi kyllä, en kuvannut niistä juuri yksiäkään ennen kuin jakelin maailmalle. Nyt kesällä uskalsin ottaa ohjeen esille ja tein tulevalle vauvallemme villatakin. Vain napit puuttuvat, koska en osaa päättää mitkä laittaisin. Lanka on ihanaa Sirdarin Sublime DK:ta.



Samasta langasta aloitin Liisille pipoa, mutta sekin taitaa mennä vauvalle.



Ostin tarjouksesta Novitan bambulankaa, ja jopa sovelsin ohjetta ja tein Liisille kesäpaidan. Tuli juuri sopiva vaikka tarkoitus oli tehdä reilu. Luonnollisesti, koska en tietenkään viitsinyt testata langan suhdetta alkuperäisen ohjeen lankaan. Vähän on aloittelijan mokia hihansuissa ja kauluksessa jne. mutta en taida malttaa enää purkaa. Liisi sitä paitsi tykkää, tuntuu varmasti hyvältä päällä.



Nykyään puikot ovat mukana joka paikassa. Automatkat on aina pakko käyttää hyväksi, ja telkkarin katsominen ilman kutimusta on täydellistä ajan haaskausta. On ihana saada jotain konkreettista aikaiseksi! Ja kun tekee näitä pieniä, ne saa jopa valmiiksi toisin kuin aikanaan 20 vuotta sitten aloitetut villapaidat.

Haasteita riittää: seuraavaksi aion opetella palmikkoneuletta ja viritellä virkkaamista.