Niinköhän äidit yleensä käyvät läpi synnytystä syntymäpäivänä - ainakin oma äitini on muistanut yli 30 vuotta syntymäpäivänäni kertoa, mikä oli kellonaika ja jotain muuta aiheeseen liittyvää.
Minä kyllä muistelen, ja sydänalaa kuristaa. Tähän aikaan päivästä kaksi vuotta sitten en tiennyt, mitä vielä on edessä. Supistelin kuumeisena ja luulin, että tämä päättyy ihan kohta. Ei päättynyt. Ja kun lopulta päättyi, ei lopputuloksesta ollut tietoa. Vauva vietiin pois ja vasta nyt, myöhemmin ymmärrän kuinka huonosti asiat olivat.
Siksi on niin pysäyttävän ihanaa, että hän on täällä kantamassa värikyniä huoneesta toiseen, kieltäytymässä puuron syönnistä, kompastelemassa kynnyksiin ja laulamassa vaaraon kissaa. Jos nyt vähän on käsi puutteellinen tai aivoista ei ihan joka nurkka ole käytössä - mitä sitten. Ei mitään. Ei yhtään mitään.
3 comments:
Oikein kovasti onnea pikku tyttöselle!
Ihanaa, elämä on ihmeellistä! Onnea suloiselle neidille!
Mä ainakin olen esikoisen syntymäpäivinä hyvin tarkkaan tapahtumia muistellut. Ja varmaan tulevaisuudessakin molempien tyttöjen synttäreinä:)
Kiitokset onnitteluista, Maria ja Leena. On se niin ihmeellistä, kuinka aika kuluu.
Post a Comment