Vielä yhden kanssa lapsen haaveilu onnistui. Nyt on välillä otettava juoksuaskelia. Kuinka helpottavaa: ei tarvitse miettiä, jaksaisinko nyt pyyhkiä pöydän, kun se on pakko tehdä ihan heti. Muuten se on pyyhkimättä vielä huomennakin. Kun hermoa kiristää, ajattelen, että tämä on minulle hyväksi. Olen varmasti tehokkaampi työntekijä kotiäitielämänvaiheen jälkeen.
Mutta kyllä meillä silti vieläkin haaveillaan. Yläkerrasta ja kasvimaasta ja matkoista. Se on tärkeää.
3 comments:
Äitinä olemisessa oppii tehokkaaksi organisaattoriksi ;) Huomaa, että huushollia voi pyörittää yhdellä kädellä (no jaa, leivän leikkaaminen on vähän hankalaa, myönnettäköön). Ja ainakin kolmea asiaa voi tehdä yhdellä kertaa...
Haaveilu kannattaa aina.
Juu, haaveilu on äärimmäisen tärkeää!
Hei vain, Vaahteramäkiset ja Ilona, ja kiitos kommenteista. Hyvä että haaveilijoita riittää, vaikka meillä onkin nykyään huonot ajat. Ja kyllä tehot lisääntyvät kerrassaan. Tänään tosin kädet eivät riittäneet, kun menin kauppaan ja minulla oli vaunulapsi, pulkkalapsi ja koira ja puhelin soi. Mutta muuten ollaan tehokkaita. Tosin hyvä on huomata myös, ettei aina tarvikaan olla. Vieläkin voi joskus olla ihan tosi rentoa :)
Post a Comment