Vauva nukkuu iskän kainalossa alakerrassa. Otin heistä kuvan, lutuset. Minulla on ihan kummallinen oma, hiljainen hetkeni. Nukkuvatkohan ne kauan? Mitä tekisin? Laitanko pyykit, vai alanko jo tehdä ruokaa? Nukunko itsekin, aina pitäisi nukkua kun pystyy, sanovat ohjekirjat.
En pysty, ei tee mieli. Kirjoitan siis, koska siihen ei ole nykyään liikaa aikaa. Ja kirjoittaminen on paras ja tärkein tapa jäsentää tätä kaikkea ympärillä olevaa, ymmärtää itseään.
Tämäkin riittää jo. Ehkä lähden tekemään sitä ruokaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment