Blogielämä on ollut pimennossa. Ei siihen paljon tarvita: sopivasti vieraita, kyläilyä, hoidettavia asioita, sairastelua ja vähän jotain muutakin ekstraa. Tällä hetkellä olemme ensimmäistä kertaa kauempana sijaitsevassa mummulassa vierailulla.
Liisi ottaa ilon irti mummon ja papan seurasta. Tosin äiti-ikävää nukkumaan mennessä on ilmaantunut oikeastaan ensimmäistä kertaa koskaan. Mustasukkaisuus uutta vauvaa kohtaan ei ole koskaan kohdistunut itse vauvaan, mutta äiti ja isä ovat tärkeitä. Heille pitää myös välillä puhua ei-kieltä ja kiukutella.
Vaan olisihan se ihme, jos ei tämä uusi tulokas missään tuntuisi.
skip to main |
skip to sidebar
About Me
- Maija
- Kuvia ja sanoja kotiäidin elämästä, pieniä ja isoja asioita kaurapuuroarjesta ja puikkojen kilinästä. Lapset 3 ja 1, mies, koira ja vanha remontoitava puutalo.
Labels
- Äitiys (4)
- Haaste (1)
- Kirppis (3)
- koti (10)
- Kutimukset (3)
- lapset (21)
- Ompelukset (4)
- Pihalla (10)
- Puuhastelut (7)
- Remontti (8)
- Sitä sun tätä (4)
- Virkkuut (2)
3 comments:
Pienihän se on se isosisko, vaikka isot sisarukset tuntuvatkin vauvan tullessa äkkiä niin suurilta. Ja kun on joutunut luopumaan ainokaisen asemasta, ei ole ollenkaan ihme jos tekee mieli puhua ei-kieltä...
Meilläkin tuo esikoinen uhmaa välillä melkoisesti, mutta onneksi se ainakin vielä kohdistuu täälläkin pikkusiskon sijaan vanhempiin.
Mukavaa mummulareissua!
Niin on, Leena, vielä ihan tosi pieni. Saa tulla vaikka minkälaisia vaiheita vielä. Ja kyllä tuntui alussa todella isolta vauvaan verrattuna; kädet ja jalat ja kaikki.
Kiitokset Maria, palasimme mummon patojen ääreltä kotiin. Onhan se niin iso muutos elämässä, että ei ihme vaikka uhmaa pukkaa.
Post a Comment