Mukavia puuhasteluja täällä meillä. Isänpäivää, kuistia ja syksyn pimeyttä ajatellen otimme Liisin kanssa pilttipurkit käyttöön. Aika suloisia jotenkin, vaikka ensimmäinen maalaussessio päättyi itkuun. Jos ei huvita, niin ei huvita.
Mulle tuli yhtäkkiä noista mieleen unohtunut muisto omasta lapsuudesta: äiti maalaamassa Pilttipurkkeja ja vanhoja juomalaseja kynttilälyhdyiksi. Olin kai noin viisi vee, ja muistan kuinka ihailin miten taitava äiti oli. Kiitos muistosta, ja voipi olla, että Liisikin muistelee aikuisena.
Moi Maiku, ja kiitos kun jätit puumerkkisi! Toivottavasti Liisi muistelee aikuisena hyvällä, nyt nimittäin muisti että häntä itketti. Ja omatunto soimaa...
Kuvia ja sanoja kotiäidin elämästä, pieniä ja isoja asioita kaurapuuroarjesta ja puikkojen kilinästä. Lapset 3 ja 1, mies, koira ja vanha remontoitava puutalo.
6 comments:
Ihania! Taidanpa napata idean meille. ;)
Nappaa vain ihmeessä! Mahtavaa, jos minä voin välittää ideoita, olen niin epäaskartelija! Mutta ehkä tässä pikku hiljaa kehittyy
Söpöjä:) Mekin joskus pari vuotta sitten ehdittiin askartelemaan tuollaisia... Nykyään ei mukamas meinaa aikaa riittää. Mukavaa sunnuntaita:)
Kiitos, Mari. Aikansa kutakin, vai miten se menee. Makoisaa maanantaita!
Mulle tuli yhtäkkiä noista mieleen unohtunut muisto omasta lapsuudesta: äiti maalaamassa Pilttipurkkeja ja vanhoja juomalaseja kynttilälyhdyiksi. Olin kai noin viisi vee, ja muistan kuinka ihailin miten taitava äiti oli. Kiitos muistosta, ja voipi olla, että Liisikin muistelee aikuisena.
Moi Maiku, ja kiitos kun jätit puumerkkisi! Toivottavasti Liisi muistelee aikuisena hyvällä, nyt nimittäin muisti että häntä itketti. Ja omatunto soimaa...
Post a Comment