Toinen, pitsinen ja kellertävä, on vanha suvun perinnekastemekko. Minut on kastettu se päällä, samoin useat serkkuni, ilmeisesti tätejä ja enojakin.
Toinen, yksinkertainen on omatekemäni. Uskomatonta, mutta totta. Olen tehnyt sen koulun käsityötunnilla, muistaakseni ysiluokalla. Silläkin on siis arvonsa, mutta esikoisellemme se oli liian pieni.
Valinta tuli tehtyä noin puoli tuntia ennen juhlien alkua, ja veljen vaimo ompeli nauhaa mekkoon vielä kun pappi oli jo tullut toimitukseen.
Ihan hyvä niin. Nyt pitäisi osata kirjoa helmaan lapsen nimi, Sampo Emil.
3 comments:
Kauniita mekkoja molemmat:) Vaikea valinta... Päädyin kuitenkin oikean puoleiseen, koska sillä on enemmän perinnearvoa ja kauniskin se on.
Kiva nimi!!!
Luin vielä kommentin lähetettyäni tekstisi tarkemmin ja tajusin, että juhlathan oli jo juhlittu ja taisit päätyä vasemman puoleiseen, missä on sininen nauha:) Aika ihana, että olette koulussa tehneet tuollaisen työn...
Moi Niisku, sitä olen ihmetellyt itsekin. Ilmeisesti vauvat ovat olleet tuolloin pienempiä tai meidän vauvat on jotenkin tosi isoja, kun ei meinaa puku mahtua päälle.
Post a Comment