Kun vauva tuli taloon, esikoinen sai mummon naapurin varastosta löytyneet vanhat nukenvaunut ja minun lapsuuteni vauvanuken. Ajatuksena oli, että vauva meille, vauva hänelle. Myös hoitopöytä hänen vauvalleen on olemassa.
Toiseksi viimeisenä iltana ennen sektiopäivää ompelin tuskassa nukelle lakanoita vanhasta tyynyliinasta ja pussilakanasta. Elefanttijalat eivät tykänneet.
Vaunut ovat saaneet olla vielä aika rauhassa. Eikä ne nuket niinkään, mutta puput ottavat kyytiä.
Tyttövärisen tilkkupeiton alla hän itse nukkui vauvana. Tilkkutyön harrastajat lahjoittavat peittoja vastasyntyneiden teho-osastolle. Ihana hyväntekeväisyyden muoto.
7 comments:
Ihanat nuo vaunut :) Tuollaisia olen itsekkin etsinyt, mutta vielä en ainakaan ole löytänyt.
Suloiset vaunut. Minä toivon saavani tyttölapsia, niin voin sitten ommella heidän nukeilleen kaikkea söpöä. Tai sitten toivon poikia, jotka leikkivät nukeillakin.
Meke uutena blogistina kurkkailee kaikkien sivuilla! Sinulla on ihania taiteellisia kuvia. Mukavaa syksyn jatkoa.
Kiitokset kivoista kommenteistanne!
Kotiäiti: minäkin etsin enkä löytänyt, kunnes vaunut ilmestyivät kuin tyhjästä. Niinhän se monesti menee, tsemppiä etsintöihin.
Ilona: Se on hyvä varustautua joka tapauksessa, aina voi ommella vähän jotain suloista. Tosin minä en ollenkaan ole sinut ompelemisen kanssa, toistaiseksi ei ole syntynyt juuri mitään muuta kuin nuo lakanat.
Meke: Kiitos kauniista sanoistasi ja tervetuloa, hyvää syksyä sinullekin!
Ihana karvaisten lasten pikkuäiti teilläkin asuu. :)
Aivan ihastuttavat vaunut! Minulla oli pienenä tyttönä samanmoiset, mutta punaiset. Kun pikkusisko syntyi sain niihin uuden nuken:) Ihan kuin teillä...
Ja tuollaiset tilkkupeitot jaetaan täällä meidänkin sairaalassa vastasyntyneiden teholla olleille... Meillekkin on siunaantunut kaksi peittoa. Erittäin kiva tapa!
Sinulla kiva blogi...Tulen uudestaan:) Oikein mukavaa viikonloppua!
Maria, tuntuu että mitä karvaisempi, sen parempi! Tosin barbit on meillä kehissä jo nyt, omia vanhojani nekin.
Kiitos, Mari! Minulla oli myös pienenä punaiset vaunut, mutta ne lähtivät maailmalle jo vuosia sitten, eikä niitä enää löytynyt. Onneksi ihmiset hoksaavat kysyä ennen kuin heittävät roskiin, kuten meidän tapauksessamme kävi. Luulen, että meidän peittomme on samasta sairaalasta:) Mukavaa syksyä sinullekin, seurailen ahkerasti blogiasi.
Post a Comment