Toisaalta kun seurana on pelkästään vauva, tuntuu ettei lasta olisikaan. Näin sitä tottuu, esikoinen aikanaan vei ihan kaiken ajan. Ihan kaiken.
Tuesday, November 11, 2008
Poispilattu
Olen ehkä tottunut liian hyvään: lapset ovat nukkuneet päiväunensa yhtäaikaa koko tähän astisen yhteiselon ajan. Nyt tuntuu jotenkin vaikealta, kun ei päivän omaa hetkeä olekaan.
Toisaalta kun seurana on pelkästään vauva, tuntuu ettei lasta olisikaan. Näin sitä tottuu, esikoinen aikanaan vei ihan kaiken ajan. Ihan kaiken.
Toisaalta kun seurana on pelkästään vauva, tuntuu ettei lasta olisikaan. Näin sitä tottuu, esikoinen aikanaan vei ihan kaiken ajan. Ihan kaiken.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Tervehdys! Ihana blogi ja kauniita kuvia... ja nuo söpöläiset lapsetkin!
Tunnistan kyllä tuon tunteen, jos meillä on vain Hilma kotona tai lähdetään jonnekin pienimmän, tai jonkun muunkin yhden lapsen kanssa (neidistä on kovaa vauhtia tulossa nimittäin aikamoinen despootti!) niin on melkein kuin ei olis mukuloita ja toista se oli sen yhden kanssa. Kummallista se on tämä vanhemmuudenelo.
Täällä tuskailen myös päiväunien kanssa. Aluksi neiti nukkui noin 4 tunnin päikkärit ja tykkäsi jäädä vaunuihin pihalle koisimaan.
Nyt unet ovatolleet tosi risaisia parin viikon ajan eikä jää vaunuun enää millään yksin lenkin jälkeen. Iloinen saan olla jos tunninkin nukkuu yhteen menoon. Tsemppiä sinne... Jospa tää tästä helpottaa:)
Kiitokset, Tiina ja Niisku. Kummallista on tämä vanhemmuuselo tosiaan, ja näköjään on aika kiinni siinä pienessäkin rytmin poikasessa mikä mahdollisesti on ehtinyt muodostua. Mutta kyllä se siitä...
Post a Comment