Kuplia. Satoi tai paistoi, arki tai juhla.
Tunnen ihan käsittämättömän valtavan järkyttävää rakkautta lastani kohtaan. En taas haluaisi olla hänestä erossa yhtään. Ajattelen paljon sitä, miten asiat pian muuttuvat. Jotenkin surkuttaakin hänen puolestaan - siinä hän suloisesti taputtaa vatsaa, pusuttaa ja sanoo "ihana vauva". Ei parka tiedä mitä se hänen osaltaan tarkoittaa.. en aikaisemmin ymmärtänyt äitien puhetta juuri tästä tunteesta. Ja toki olen itsekin Oikeasti sitä mieltä, että parin vuoden ikäero on hyvä, ja lapsen on hyvä saada sisarus.
Mutta kuitenkin. Pian tämä meidän pienen perheen aika on ohi. Noin 1 vuotta 11 kuukautta hän saa olla ainokainen. Nyyh, taas.
2 comments:
Mukavaa,että ensimmäinen saa kaverikseen toisen!!!=O)
Ja ikäerokin voi olla oikein oivallinen-ensimmäinen
ei välttämättä pode mustasukkaisuutta,kun on vielä niin pieni....
On onni ja etuoikeus saada ympärilleen lapsia!!!<3<3<3
On onni voida saada olla äiti!!!
On etuoikeus kasvattaa montaa lasta..jokainen kun heistä on ainutlaatuinen persoona paikallansa!!!=O)
Onnellisia loppumetrejä odotuksessa ja ilonhippusia sylin täydeltä,
kun arki koittaa kahta aarretta,lapsukaista katsellessa ja kaitsiessa!!!
Rakkaus on ihmeellinen asia!!!
Sitä riittää ja riittää,vaikka kuinka monelle lapselle!!!!=O)
Voi hyvin sinä siellä!!!<3
Hei, ja kiitos ihanista toivotuksista! Nyt nekin herkistävät.. on tämä tunteellista aikaa. Ja on ihan äärettömän totta, että on etuoikeus ja onni saada olla äiti. Ja on tosi mielenkiintoista nähdä, millainen tyyppi tämä kakkonen on.
Aurinkoa ja kesäiloa myös sinne!
Post a Comment