Ystävä lähetti kakkosellemme oman vauvarunokirjan. Oi, kuinka se on ihana! Johanna Venhon tekstit ovat hauskaa kielileikittelyä, ja Anne Peltolan kuvat ovat sopivasti retrohenkisiä. Koko kirja hauskaa, herkistävää, ei liian lällyä, osansa lapselle ja aikuiselle.
Luimme esikoisen kanssa runoja päiväunille mennessä, ja kuvista löytyi paljon pohdittavaa. Liisi nukahti, ja minä luin kyynelehtien kirjan loppuun.
Ihan kuin tämän kirjan myötä hoksaisin vihdoin pysähtyä tapahtumassa olevan ihmeen äärelle. Viime ajat olen ollut jotenkin käytäntöpainotteinen: hoitopöytä on vielä rapsuteltava, järjestys vaihdettava, esikoisen sänky hankittava. Kirja kädessä muistui mieleeni esikoisen vauva-aika, ihana kotona pesiminen, verkkaiset päivät täynnä kaikkea uutta pientä toimintaa, ihmetys kaikesta siitä mitä oli tapahtunut. Ihan mieletön onni saada kokea se uudelleen.
Tähän mennessä kakkosvauvallamme ei ole ollut edes tekonimeä. Nyt on, Puolukkavarvas.
No comments:
Post a Comment