Tykkään kansanmusiikista, niin Suomen kuin muiden maiden. Asumme ihanassa vanhassa talossa ympärillämme aika paljon vanhoja esineitä. Satuinpas puolisoksenikin löytämään kunnon miehen, joka ei soita sähkökitaraa vaan haitaria.
Toisena hääpäivänä hän osti minulle Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilta suutarimestari Tyllin tekemät supikkaat. Ne ovat ihanat, ja hyvät jalassa. Paljon paremmat kuin mitkään dimangit.
Supikkaat kuvattuna portaillamme, joita en ikinä halua korjata.
Kansanperinnettä tämäkin. Löysin lapsuudenkotoa taskun, jonka olen tehnyt ala-asteen käsityöntunnilla. Jotenkin ihana ja hellyttävä. Ja tuli heti käyttöön: nuhanenä Liisukan nenäliinoja varten vyötärölle. Ja äippäkin on jo kuljeskellut pihahommissa puhelin taskussa.
Koiruuttamme kuvaushommat kiinnostivat niin paljon, että piti hänetkin ikuistaa.
No comments:
Post a Comment